Touko Heikkinen

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).

Ensimmäinen valmennuskokemukseni oli KalPan juniorisarjassa kaudella 93-94. Toimin Vuorelan Ässien valmentajana jääkiekkojoukkueessa, jossa pelasi 6. ja 7. luokkalaisia kylän poikia. Olin itse ysillä, pidimme taktiikkapalavereja välitunneilla ja saavutimme sarjassa pronssia.

Tällä hetkellä olen Nurmijärvi Seven Ringettes:n Juniorivalmennuspäällikkö, Ringettekoulun rehtori sekä E vastuuvalmentaja ja vedän Taitojäät F-E-ikäisille.

Koulutukset: Ringetteliiton 1-tason valmennuskoulutus, ESLU:n Liikuntaleikkikoulun ohjaaja, Ringettekoulun ohjaajakoulutus, Suomen valmentajien sekä Ringetteliiton seminaareja ja lyhyitä koulutuksia. Olen myös performanssitaiteilija, luonto-opas ja WWF-lähettiläs.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Tyttäreni lastentarhanopettaja Nina Lehmuskoski ehdotti, että Kaislan kannattaisi käydä tutustumassa Seiskojen ringettekouluun. Hän innostui kovasti ja kauden mittaan ringettekoulun silloinen rehtori Marita Huikari houkutteli minut jäälle apuohjaajaksi. Parin kauden päästä lähdin Tuomo Lukkarin kehotuksesta luotsaamaan vastuuvalmentajana 07 ikäluokkaa G-junioreista alkaen. Ringettekoulun rehtorina ja Juniorivalmennuspäällikkönä toimin nyt toista kautta.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

Osaan luoda ryhmään turvallisen tunnelman, jossa uskalletaan kokeilla uutta, ylittää rajoja, yrittää uudelleen ja iloita myös epäonnistumisista. Olen hyvä kohtaamaan pelaajat yksilöinä ja luomaan luottamuksellisen pelaaja-valmentaja-suhteen. Annan paljon palautetta yksilöille ja ryhmälle, rutkasti kehuja ja ripaus vinkkejä.

Luistelu oli vahvuuteni KalPan junioripelaajana ja niin se on nyt ringettevalmentajanakin. Osaan pilkkoa luistelun kokonaissuoritteita pienempiin osasiin, joiden oppimiseksi olen kehittänyt uusia harjoitteita luovasti.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Päätavoitteeni on kehittää Seiskojen junioreita ja juniorityön laatua seuran harrastajapohjan kasvaessa. Toiveeni on, että tyttäreni jatkaa pitkään ringetteä ja voisi pelata Seiskoissa koko uransa.

Haluan oppia jatkuvasti lisää valmentamisesta ja ringettestä pystyäkseni valmentamaan vauhdikkaasti kehittyviä valmennettaviani sarjatason noustessa vuosi vuodelta. Olen pohtinut jopa Valmentajan ammattitutkintoon pyrkimistä.

Tällä hetkellä olen keskittynyt kokonaisuuden käsittämiseen, kun siirryimme tälle kaudelle vihdoin koko kentän peliin. Valmistaudun miettimään tulevia pelipaikkaratkaisuja. Tätä varten kartutan ymmärtämystäni puolustus- ja hyökkäyspelaamisen rooleista sekä yksilöiden taitojen pelipaikkakohtaisen hyödyntämisen variaatioista.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

Olen kokenut, että ensisijaista on turvallisen harjoitteluilmapiirin luominen. Sen vaikutuksesta  joukkueen eteen toimiminen rutinoituu ja yksilön kehittyminen mahdollistuu jokaisen omalla motivaatio-, kehitys- sekä taitotasolla.

Aluksi on opeteltava hyvä tasapaino ja luisteluasento, tätä tukevat keskivartalon kontrollia kehittävän harjoitteet. Vasta sitten, kun keskittyminen ei kohdistu pystyssä pysymiseen, pelaaja voi siirtyä opettelemaan tehokkaasti muita asioita.

Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

Järjestelin äskettäin Seiskojen D- ja B-junioreiden avustuksella sekä yhteistyössä Liikkuva koulun kanssa Nurmijärven koulujen ringetteturnauksen, johon osallistui 160 lasta. Päivän aikana oli useita upeita hetkiä liikunnan iloa ja uuden oppimista. Päällimäisenä mieleen jäi tyttöjen ja poikien tasaväkinen sekä rehti kisailu monille uuden lajin parissa. Pojat huomasivatkin, että onpas täällä kylillä tiukkoja tyttöjä.

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Yksittäisten oppien sijaan koen tärkeämpänä kartuttaa ymmärtämystäni ringettestä lajina ja tässä yhteydessä haluankin kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet keskusteluihin seminaareissa, kaukalonlaidoilla ja puhelimitse.

Seiskojen valmennuksesta erityisesti Jani Roivaisen kanssa käydyt keskustelut ovat avanneet uusia näkökulmia lajiin ja valmentamiseen. Myös yhteistyö 05-06-07-08 ikäluokkien valmentajien kesken on ollut hedelmällistä.

Valmentajamentorinani toiminut Sini Forsblom on kokemuksellaan auttanut minua pohtimaan valmennuksellisia valintoja tiukoissa tilanteissa ja ansiokkaasti toppuutellut intoani edetä asioiden edelle. Eturivin valmentajista olen seurannut Karri Kiveä ja koen hänen valmennustyylinsä sellaiseksi, jota itsekin haluaisin oppia toteuttamaan.

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Kari Ollilasta