Tanja Helenius

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).

Aloitin harrastuksen v.1987 aikoihin Turun Ringetessä. Ennen vuosituhannen vaihdetta, kun lopetin SM-sarjassa pelaamisen, luulin lopettaneeni koko harrastamisen, mutta palasinkin pelaamaan naisten aluesarjaa ja olin joukkueessani muutaman vuoden pelaajavalmentajana. Vuodesta 2011 alkaen olen ollut Turun Ringeten junioritoiminnassa mukana, ensin olin luistelukoulussa auttamassa, sen jälkeen pari vuotta F-junioreissa ja nyt olen toista vuotta E-junioreiden päävalmentajana.

Viime syksynä kävin ringetteliiton 1-tason valmentajakoulutuksen Kisakalliossa ja tänä syksynä olin mukana Suomen ringettevalmentajien järjestämässä seminaarissa, jossa käsiteltiin motoristen perustaitojen, liikkuvuuden ja luistelun kehittämistä. Keväällä olin mukana Naantalissa järjestetyssä mailatekniikkakoulutuksessa.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Vein oman tyttäreni luistelukouluun ja aluksi menin itse hänen kanssaan jäälle. Sieltä minut nopeasti pyydettiin mukaan vetäjäksi. Ja sillä tiellä ollaan.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

Oma pitkä ura pelaajana on tietysti auttanut paljon. Olen myös positiivinen ja erittäin pitkäjänteinen kaikessa tekemisessäni. Vastoinkäymisistä saan vain lisää potkua tehdä asioita vielä tarmokkaammin. Minulla on myös halu kehittyä itse, ja kehittää muita.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Tavoitteeni valmentajana on saada pelaajat nauttimaan lajista, ja saada yksilöt ja sitä kautta joukkue kehittymään. Saavutukset tulevat varmasti sitten ajallaan. Toivon, että tämänhetkinen joukkueeni jatkaisi mahdollisimman pitkään yhdessä.

Omassa valmennuksessani on kehitettävää vielä paljon, eikä tässä hommassa varmasti koskaan tulekaan valmiiksi, mutta haluaisin ainakin osata tehdä suunnitelmia paremmin ja pidemmällä tähtäimellä, sekä myös pysyä niissä. Välillä tuntuu, että hypin liikaa ja liian nopeasti asiasta toiseen.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

Pyrin siihen, että mahdollisimman moni tyttö oppisi liikunnalliset ja terveelliset elämäntavat. Opetan harjoittelun ja sitoutumisen tärkeyttä, kannustan ja olen pelaajille läsnä. Treeneissä pitää olla myös hauskaa, eikä se sulje pois sitä, etteikö voisi treenata välillä kovaa. Pidän tärkeänä pelaajan hyvää itseluottamusta ja sitä kehitän kannustamalla yrittämään koko ajan enemmän, jotta pelaajat oppivat ja oivaltavat. Meillä saa tehdä myös virheitä, mutta niistäkin yritetään oppia.


Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

Mieleenpainuva ja samalla opettavainen kokemus oli, kun olimme muistaakseni ensimmäisessä E-junioreiden turnauksessa erittäin nuoren joukkueen kanssa. Jossain vaiheessa pelin tuoksinnassa taisin innostua vähän liikaa jostain kiperästä tilanteesta, kun tyttäreni vaihdossa käveli rauhallisesti viereeni, ja sanoi "ei tämä äiti niin vakavaa ole". Tuon ohjeen olen sittemmin koittanut pitää mielessäni pienten junnujen kanssa.


Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Keskustelen mielelläni muiden valmentajien kanssa, myös yli lajirajojenkin, ja yritän ottaa oppia kaikilta, kunhan ne ovat sopivia myös omaan ajatusmaailmaani. Omasta aktiiviurastani on sen verran aikaa, että valmentaminenkin on ehtinyt aika paljon muuttua. Timo Himbergin muistan kuitenkin tuoneen ihan uudet tuulet valmentamiseen ja niitä oppeja olen kaivanut muistin sopukoista. Reijo Lehtoselta opin sitoutumisen joukkueurheiluun ja harjoitteluun.

 Tällä hetkellä olen onnellisessa asemassa, koska treenaan samassa N-joukkueessa Terhi Pinomäen ja Hanna Hellstenin kanssa, ja heidän kanssaan voin aina keskustella päivän polttavista asioista ja olenkin heiltä saanut paljon arvokkaita neuvoja.


Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Tommi Tuominiemestä.