Sirpa Karkkonen

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).

Olen valmentanut yhteensä viisi vuotta. Peruskoulutukseltani / ammatiltani olen fysioterapeutti. Olen valmentanut ainoastaan ringettepelaajia, UJK pelivuosinani valmensin yhdessä joukkuekaverini kanssa D-ikäisiä yhden vuoden verran ja nyt viimeiset neljä vuotta olen valmentanut Laitilan Jyskeessä pieniä junioreita (G-E-ikäisiä). Nyt alkaneella kaudella vastuullani ovat E- ja D-ikäisten joukkueet. Valmentajakoulutuksista olen nyt päättyneen kauden aikana suorittanut I-tason koulutuksen. Saavutuksia ei vielä mitata mestaruuksissa tai pokaaleissa. Suurimmat saavutukset ovat pienten tyttöjen huikeat onnistumisenkokemukset, rohkeat ratkaisut pelitilanteissa ja lisäksi toisen pelaajan kunnioittamisen vahvistuminen ja sen aitous valmentamissani junioreissa :D


Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?
Aikoinaan pelaamisen ohella innostuin valmentamisesta, kun hommaan ryhtyi kanssani loistava pelikaveri. Pelaamisen lopetettuani ajattelin, etten enää ikinä palaisi jäähallille, mutta kuitenkin jostain oma tytär bongasi ringettekoulun kaveripäiväkutsun ja halusi mukaan. Totesin muutaman kuukauden katsomossa istuttuani, että osaan ehkä laittaa kartioita paikoilleen tms ”apuhommaa” ja laji imaisi takaisin täydellä innostuksella.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?
Vahvuudet löytyvät varmaan lajitietoudesta ja omasta asenteesta. Mielestäni avainsanat juniorityössä ovat tasa-arvoisuus ja monipuolisuus, näitä pyrin noudattamaan ja huomioimaan ne joka tilanteessa.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Tavoitteeni on, että jokaisella lapsella on mahdollisuus harrastaa ja saada harrastuksestaan positiivisia onnistumisenkokemuksia. En ole miettinyt sen enempää, mitä haluaisin saavuttaa. Pienellä paikkakunnalla ei koskaan ole kiveen hakattu, onko seuraavana vuonna edes joukkuetta vähäisten pelaajamäärien vuoksi. Haluaisin kehittyä etenkin pelitilanteissa ratkaisuntekemisessä, ettei menisi sormi suuhun haastavissa tilanteissa. Haluaisin myös kehittyä edelleen jokaisen yksilön tarpeiden huomioimisessa, mielestäni tätä ei voi koskaan painottaa liikaa.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

Itselleni valmentajana tärkeimpiä asioita ovat positiivisen harrastuksen mahdollistaminen. Joukkueemme peli-ideologia on ”Reippaus, Rohkeus ja Röyhkeys” – jota painotamme myös valmennuksessa. Tärkeimpiä asioita on jokaisen yksilön mahdollisuuksien ja haasteiden huomioiminen ja näiden hyödyntäminen sekä muistaminen harjoituksissa ja pelitilanteissa. Olen huomannut näiden pienten junnujen olevan erittäin vastaanottavaisia tietynlaisissa ”kasvatuksellisissa” asioissa, kuten omista välineistä ja varusteista huolehtimisessa, toisen huomioon ottamisessa ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa. Jokaisella on oma tärkeä paikka joukkueessa, ja tällä hetkellä valmentamassani joukkueessa ihan upein juttu ikinä on se, että tytöt pystyvät nollaamaan tappiopelit äärettömän nopeasti pois mielestä. Koen, että heillekin on jo iskostunut, että joukkue häviää joukkueena ja myös voittaa joukkueena, ketään yksilöitä ei lähdetä erottelemaan porukasta. Pyrin luomaan joukkueelle sellaisen ilmapiirin, että jokaisen pienen ringettepelaajan on hyvä olla joukkueessa, jokainen tulee mielellään harjoituksiin ja lähtee myös hymy naamalla ja posket punaisina kotia kohti. Näiden toteuduttua koen onnistuneeni sekä harjoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa että myös yksilötason kohtaamisessa. Pienten tyttöjen valmentajan tulee osata kohdata myös heidän ongelmansa ja murheensa sekä ottaa heidät tosissaan. Lisäksi pitää osata heittäytyä ja olla huumorintajua, jotta hommasta ei tule liian totista.

Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.
En oikeastaan osaa määritellä yhtä muistoa, tätä lähes saman ikäluokan kanssa tehtyä matkaa on jo taivallettu reilut nelisen vuotta ja muistoja on kertynyt reppuun yllin kyllin. Hauskat tilanteet ja positiiviset kokemukset ovat kirkkaimpina mielessä, esim. kerran harjoituksissa yhden pelaajan hienosta oivalluksesta mainitsin seuraavalle harjoitteeseen jonottajalle, että ”Katsos nyt syttyi lamppu”, johon tyttö totesi: ”No, kyl tänne tulikin vähän valoisampaa”. Tällä kaudella yksi mahtavimmista jutuista oli se, kun muutama tyttö uskaltautui lähteä taitokisoihin Vantaalle, ja kisojen jälkeen totesivat kaikki, että ”Hei tänne tullaan kyl ens vuonna uudestaan!”.

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?
Parasta vertaistukea on ollut I-tason koulutuksessa mukana olleiden muiden, saman ikäisten valmennettavien valmentajien kanssa keskusteleminen, vertaistuki, oli äärettömän arvokasta. Saman tyyppisten haasteiden kanssa pylleröidään ja oli mukava saada uutta näkökulmaa asioihin. Valmennukselliset ”oppi-isät” ovat itselle olleet oma isäni, Mauri Hotanen, junnuvuosilta ja vanhemmalla iällä Kirsi Soisalo UJK:sta. Isäni valmennusvuosista jäi mieleen positiivinen, hyvä tekemisen meininki, ja vaikka aina ei teinityttöjen touhuissa tunnu olevan päätä eikä häntää, jäi mieleen erityisesti isäni pitkä pinna ja lehmän hermoisuus. Kirsillä taas oli uskomaton kyky huomioida meidät pelaajat yksilöinä ja antaa oppia, tukea ja vinkkejä itsensä kehittämiseen lajin parissa yksilönä. Lisäksi sekä isälläni ja Kirsillä molemmilla oli loistava huumorintaju ja harrastaminen ei tuntunut mitenkään turhan vakavalta heidän valmennettavanaan. Molemmat tarjosivat lisäksi kovaa harjoittelua ja työntekoa vastaan hienoja mahdollisuuksia ottaa vastuuta pelitilanteissa, tuli sellainen olo, että minua kuunnellaan ja arvostetaan pelaajana. Sellaisen tunteen itsekin haluan välittää omille valmennettavilleni. Lisäksi haluaisin nostaa esiin Kati Koskelin:n. Hänellä on mielettömän hieno, vähän uudenlainen ote valmennukseen, mikä näkyy myös lopputuloksessa J

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?
Olisi kiinnostavaa kuulla Haukkojen D-valmentajan, Marko Oikarisen, mietteitä valmennuksesta, koska ikäluokkakin natsaa juuri sopivasti omaan valmennusryhmääni.