Sini Forsblom

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).

Aloitin valmentamisen vuonna 2008 Hyvinkää Ringeten naisten SM-sarjajoukkueessa, jota valmensin puolikkaan kauden mittaista taukoa lukuunottamatta yhtenä apuvalmentajista vuoden 2014 kevääseen saakka. Keväällä 2014 aloitin yhtenä U17-aluejoukkueryhmän valmentajana.

Osallistun Pelaajasta Valmentajaksi –valmennuskurssille, jonka suoritettuani olen käynyt 2-tason valmentajakoulutuksen.

Hyvinkää Ringeten kanssa voitettu naisten SM-pronssi keväällä 2013 on toistaiseksi ainoa saavutus valmentajana. Muut ovat vielä tulevaisuutta…

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Pelaajauran jälkeen en ollut koskaan ajatellut, että minusta voisi tulla valmentaja. Pelejä katsomosta seuratessa alkoi vahvistua käsitys, että voisin ehkä opettaa jotain taitoja. Lopulta entinen valmentajani Jouni Levander otti yhteyttä ja pyysi avuksi Hyvinkäälle ”silloin tällöin”, ja sillä tiellä nyt ollaan.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

Oma pelaajatausta toki tuo vahvan käsityksen pelistä sinänsä. Koen vahvuudekseni aidon ja voimakkaan kiinnostuksen auttaa urheilijaa tulemaan paremmaksi. Uskon valmentamiini urheilijoihin ja pyrin auttamaan heitä uskomaan itseensä. Olen oikeudenmukainen.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Tavoitteeni valmentajana on kehittyä kokonaisvaltaisesti joka osa-alueella. Siis oppia enemmän esimerkiksi fysiikkavalmentamisesta, kokonaisuuden hallinnasta, pelin johtamisesta, henkisistä voimavaroista.

Valmentajana en ole asettanut itselleni yksilönä varsinaisia tavoitteita siitä, mihin haluaisin yltää tai mitä saavuttaa – ehkä siinäkin olisi kehityskohde. Tavoitteeni valmentajana on kulkenut käsi kädessä valmentamani joukkueen tavoitteen kanssa.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

Pidän tärkeimpinä asioina valmennuksessa luottamusta urheilijan ja valmentajan välillä. Luottamus syntyy osin siitä, että urheilija ja valmentaja tuntevat toisensa, ainakin jossain määrin. Lisäksi luottamus syntyy aitoudesta; ei esitetä mitään vaan ollaan sellaisia kuin oikeastikin ollaan. Valmentajan tulee olla vaativa, mutta vaativuus ei tarkoita että ei voisi olla positiivinen. Valmentajan tehtävä on ohjata, rohkaista ja kannustaa urheilijaa käyttämään omia kykyjään niin hyvin kuin urheilija suinkin osaa. Kaikki urheilijat eivät välttämättä itse tiedä mihin heistä on! Edellämainittuja ei voi toteuttaa yksin jäällä tai punttisalilla – valmentajan tulee keskustella urheilijan kanssa, olla kiinnostunut siitä mitä urheilija ajattelee.


Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

Naisten SM-sarjan pronssiottelun voittaminen jatkoajalla Raisiossa. Tiesin jo ennen jatkoajan alkamista, että meidän joukkue tulee tekemään voittomaalin. Oli kyllä mahtava fiilis! Siinä joukkueessa ei ollut montaa pelaajaa, joilla olisi ollut mitali naisten SM-sarjasta entuudestaan. Ja itselleni ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mitali valmentajana.


Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Varsinaista oppi-isää valmennukseen minulla ei ole. Olen oppinut valmentajilta sekä pelaaja- että valmentajaurani aikana yhtä ja toista; mitä mielestäni kannattaa ja ei kannata tehdä. Kenties tärkein oppi minulle on ollut, että valmentajan intohimo lajia ja valmennusta kohtaan välittyy urheilijalle sekä joukkueelle eniten ja tuo tekemiseen tarvittavan palon. Valmentajan pitää olla läsnä, jotta voi olla urheilijalle se valmentaja jota urheilija tarvitsee.

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Haastan Timo Himberg:n.