Severiina Lindén

Valmennustausta 

Olen harrastanut ringetteä vuodesta 1996. Valmentamisen aloitin 2009 ja olen valmentanut Turussa C- ja B-nuoria, sekä edustusjoukkuetta.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Suurin kiitos kuuluu tästä isälleni. Ringette oli pienestä asti meidän yhteinen harrastuksemme ja lopetettuani pelaamisen isäni ehdotti, että alkaisin erotuomariksi tai valmentajaksi. Idea lähti siitä kypsymään ja ajattelin, että minulla on enemmän annettavaa valmentajana.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

Ehdottomasti loputon energia ja luovuus! Olen itse niin rauhaton, että kyllästyn nopeasti esimerkiksi samoihin kuntopiireihin. Siksi yritän keksiä mahdollisimman omalaatuisia ja monipuolisia harjoituksia.  Usein tytöt ihmettelevätkin, että onko toi nyt ihan tosissaan, kun pistän heidät vetämään kärrynpyöriä hiekkakenttää ympäri. Toinen vahvuuteni on myös heikkouteni, sillä olen todella vaativa valmentaja. Haluan aina, että kaikki asiat tehdään asenteella loppuun asti ja muistuttelenkin siitä tyttöjä jatkuvasti.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Olen todella kunnianhimoinen valmentaja ja olen asettanut vuosien varrella itselleni monia tavoitteita. Konkreettisin niistä on se, että joskus Suomen maajoukkueessa pelaisi pelaaja, jota olen paikallistasolla valmentanut ja jonka kehitystä olen saanut seurata valmentajana. Viime kisoissa päästiin melko lähelle, kun oma valmennettava Emilia Riikola pelasi MM-kisoissa Ruotsin U-20 joukkueessa.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

Olen sisäistänyt sen, että kaikki pelaajat eivät sovi samaan muottiin. Jokaisen pitää saada olla oma itsensä ja valmentajan tehtävä on kaivaa vahvuudet esille. Kaikilla ei voi olla yhtä hyvä veto, eikä kaikki voi olla yhtä nopeita. Yritän välttää viivojen piirtelyä taululle ja ainoastaan ohjata tytöt tiettyyn suuntaan.  Kehotan heitä jatkuvasti kokeilemaan uusia asioita ja yritän saada luotua ilmapiirin, jossa on lupa myös epäonnistua.


Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

C-nuorten SM-turnaus Vierumäellä, kun meillä oli tiukka peli RNK:ta vastaan. Meillä oli keskialoitus ja vastustajan pelaajat ottivat kaikki pelaajat kiinni. Huusimme valmentajakaverini, Tommi Salosen, kanssa aloitusympyrässä seisovalle Matleena ”Matu” Anderssonille, että vetää suoraan maaliin. Matu tuijotti hetken meitä ihmetelleen, mutta viskaisi kuitenkin renkaan maalia kohti. Rengas upposi nätisti yläkulmaan. Koko vaihtoaitio repesi ja heitettiin Tommin kanssa yläfemmat.

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Minulla ei ole varsinaista oppi-isää, mutta olen oppinut paljon omilta valmentajiltani, esimerkiksi Petra Ojarannalta ja Maarika Valtoselta. Petulta mukaan on tarttunut positiivinen ja iloinen asenne ja Maarikalta taas paljon käytännön harjoitteluun liittyviä asioita. Viime kausi oli kuitenkin opettavaisin tähän mennessä, kun Pasi Kataja hyppäsi valmennustiimiin mukaan. ”Pose” toi uutta näkökulmaa valmentamiseen ja sai inspiroitumaan taas uudella tavalla.

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Elisa Hyökyvaarasta.