Marko Oikarinen

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).
Olen valmentanut pari vuotta nuoruudessani Rovaniemellä Napapiirin Pallon kaukalopallon B-junioreita. Itse olin tuolloin peräti 18-19 vuotias :). Sittemmin ringettevalmennusurani voi katsoa alkaneeksi vuonna 2011 Haukkojen F-junioreista. Jo edellisenä vuonna avustelin usein kaukalossa, mutta silloin toimin virallisesti vain huoltajana. Olen käynyt silloin aikoinaan kaukalopallon ensimmäisen tason valmentajakoulutuksen sekä nyt 2014-16 ringetteliiton  I –ja II tason valmentajakoulutukset.

Seurani on Järvenpään Haukat. Olen valmentanut käytännössä yhtä joukkuetta sieltä F-junioreista alkaen. Tosin aina välivuosina siihen on tullut vanhemman ikävuoden pelaajia mukaan E, D ja C vuosina. Useampia ikäluokkien voittoja on tullut vuosien saatossa juniori sarjoista saavutettua Etelä-Suomen aluesarjoissa. C-junioreissa saavutimme viime vuonna SM-turnauksessa 4. sijan ja yli alueellisesssa I-divisioonassa tulimme kolmanneksi.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?
Innostus valmentamiseen on ollut verissä jo aika pienestä pitäen. Aikanaan jo lukiolaisena kyselin Kemissä mahdollisuutta päästä junnujen futisjoukkueen valmennukseen mukaan, mutta jostain nyt jo unohtuneesta syystä palveluksiani ei silloin kaivattu. Sitten tosiaan valmentelin sitä kaukiksen junnujoukkuetta opiskeluaikoinani Rovaniemellä. Ringettevalmennukseen hurahdin sitten lopullisesti, kun keskimmäinen omasta jälkikasvustani aloitti ensin ringettekoulun Järvenpään Haukoista ja siirtyi sieltä sitten F-junioreihin pelaamaan. Ihan hirveän kauan en malttanut huoltopuolella pysyä ja kun sitten pyydettiin mukaan valmentamaan, niin siitä se sitten on lähtenyt.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?
Olen rauhallinen ja pitkäjänteinen persoona. Pyrin miettimään tekemisiäni suunnitelmallisesti eteenpäin. Olen myös helposti lähestyttävä henkilö, joka omalla panoksellaan luo harrastajille turvallisen ja motivoivan ilmapiirin harrastaa ja kehittyä urheilijana ja nuoria ajatellen myös ihmisenä.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Mitään varsinaista tuloksellista tavoitetta en oikein osaa ajatella, tietysti valmennettavan joukkueen tavoitteet ovat aina mielessä. Viimeisen vuoden aikana on ehkä herännyt loistavassa valmennustiimissämme ensimmäisen kerran ajatus, että tätä voisi tehdä ehkäpä omaksi ilokseenkin jatkossakin.

Valmentajana on varmasti paljon kehitettävää ringettepelin taktisella puolella ja varsinkin koen, että aktiivinen reakoiminen ja taktisten asioiden huomaaminen/muuttaminen pelin avainhetkillä, on se missä itsellä on kovasti kehitettävää.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?
Valmennusfilosofiani on muuttunut ja muokkautunut vuosien varrella, mikä on varmaankin täysin luonnollista. Niin kuin aiemmin mainitsin, olen kulkenut jo aikamoisen matkan samojen tyttöjen mukana. Kun aloittelin, tytöt olivat juuri ringettekoulusta päässeitä pikkutyttöjä. Nyt ne ovat murrosiässä olevia C-junioreita. Tuo vuosien matka on luonnollisesti muokannut minua valmentajana.

Valmennukselliset tavoitteet ovat muuttuneet tuona aikana. Aluksi oltiin eräänlaisena ryhmän ohjaajana paikalla ja nyt myöhemmin ovat ajatukset siirtyneet enemmän itse ringetteen, ensin tyttöjen täysiverisenä harrastuksena ja nyt jo pikkuhiljaa kilpaurheiluna.

Koko ajan on ollut tarkoitus kasvattaa tytöistä urheilusta kiinnostuneita, liikunnallisia nuoria, jotka luontevasti tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa.

Urheilullisesti olen pyrkinyt istuttamaan tyttöihin monipuolisen innon liikuntaan ja kasvattamaan heistä monipuolisia urheilijan alkuja, jotka pikkuhiljaa alkavat ymmärtää mitä urheileminen heiltä itseltään vaatii ja mihin kaikkeen pitää kiinnittää huomiota, jotta pystyy edelleen kehittymään.

Valmennuksellisesti pyrin lähestymään tilanteita lähtökohtaisesti positiivisen kautta. Kannustan yrittämään välillä rohkeampiakin asioita, joka taas antaa pelaajille itselleen nopeammin avaimet kehittymiseen.


Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.
Kyllähän se niin on, että voittaminen jää mieliin. Jälkimmäisellä D-juniori kaudella yhtenä yksittäisenä otteluna on jäänyt mieliin äärimmäisen tiukka peli Seiskoja vastaan Nurmijärvellä. Koko pelin ajan olimme taka-ajajina muutaman maalin perässä. Ensimmäisen ja viimeisen kerran siirryimme johtoon noin 30 sekuntia ennen pelin päättymistä. Tuolla voitolla käytännössä varmistimme sarjavoittomme. Peli taisi päättyä 7-8 voittoomme.

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?
Olen vahvasti sitä mieltä, että juuri vertaistuki ja toisten saman henkisten ihmisten kanssa keskustelu ja varsinkin kuunteleminen opettavat suunnattomasti. Olen ollut tekemisissä monien erilaisten valmentajien kanssa niin Haukoissa kuin valmennuskursseilla ja uskallan väittää, että jokaisella on annettavaa toisille. Viime kauden aikana pääsin samaan valmennusryhmään Haukkojen C:ssä Tuominiemen Tommin kanssa, jota nyt ei ehkä voi sanoa oppi-isäkseni, mutta häneltä olen saanut todella paljon vahvistusta siihen, millä tavalla haluan valmennusta viedä eteenpäin. Tommi on mielestäni opastanut siinä, että valmentamisen ei tarvitse olla yhden henkilön hommaa, vaan hyvällä ja keskustelevalla valmennusryhmällä päästään eteenpäin ja homma on varsin mielekästä niin urheilijoille kuin valmentajillekin.

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?
Haluaisin mielelläni lukea haastattelun Taija Koskisesta.