Mari Haapanen

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.). 

Olen valmentanut muistaakseni 7 vuotta. Ringettekoulusta D-junioreihin ja nyt tämän kauden VG:n SM-joukkuetta. Olen käynyt ringeten 1. tason koulutuksen. Suurempia saavutuksia ei valmentajana vielä ole.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Lopetin pelaamisen SM-sarjassa vuonna 2005 ensimmäisen kerran ja silloin Vesa Kuusisto pyysi minua VG:n E-junioreihin valmentajaksi ja siitä se lähti.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana? 

Lajitietämys ja -taidot, sosiaaliset taidot ja malttia tehdä pitkän tähtäimen ratkaisuja harjoitteluun ja joukkueen toimintaan liittyen.

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä? 

Tavoitteena on pitää Naantalissa SM-sarjajoukkue jatkossakin. Olen valmentajana vielä alkutaipaleella ja kehittyä voi jokaisella osa-alueella.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi? 

Olen itse pelaajana ollut kova harjoittelija ja tämä ajatus näkyy myös valmennuksessani. Olen tiukka, mutta odotan pelaajilta omaehtoista sitoutumista. Meillä on nuori ja kokematon joukkue, joten harjoittelun opettaminen, henkilökohtaisen tekniikan kehittäminen ja joukkueen sääntöjen, niistä kiinni pitäminen ja yhteenkuuluvuuden hiominen ovat olleet tämän kauden teemoja.

Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

Selitän suu vaahdossa f-junnujen pelissä vaihtoaitiossa, miten tilanteessa olisi pitänyt pelata ja peluri kysyy: “Mikä elokuva me katsotaan bussissa?”

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Minulla on neljä valmennuksellista esikuvaa, jotka haluan nostaa tässä esiin. Lapsuuteni valmentaja oli Kaj Roinila, joka oli aikanaan varmasti juniorivalmennuksen huippu 80-luvulla ja monissa asioissa aikaansa edellä. Kajtsun harjoituksissa ei seisty jonoissa, tekniikkaa harjoiteltiin paljon, vaatimustaso oli kova, mutta kopissa lensi läppä. Häntä olen osannut arvostaa nyt aikuisiällä kun lähdin junnuvalmennukseen mukaan. Lapsille opetin monia asioita siten, miten Kajtsu ne opetti.

Reijo Lehtonen opetti minulle harjoittelun merkityksen noustessani SM-sarjaan ja tätä ajatusta kylvän varmasti itse edelleen eteenpäin.

Pasi Kataja teki minusta aikoinaan oikean SM-sarjapelurin ja hänen suuri kykynsä oli pilkkoa peli palasiksi ja opettaa tämä asia myös pelaajille. Hän opetti pelaajia ajattelemaan peliä itsenäisesti, ilman että valmentaja ohjaa peliä kitarisat ulkona vaihtoaitiosta.

Neljäs esikuvani on Tuomas Kallio, jolta opin auktoriteetin merkityksen sekä kauden harjoittelun ja vaatimustason jaksottamisen vaikutuksen pelaajien työntekoon.

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Jarkko Kortesojasta.