Jouni Levander
Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).
Olen toiminut valmentajana ringetessä 30 vuotta. Valmentajatutkinnoista suoritettu ykkös-, kakkos- ja kolmostaso sekä aikoinaan kiekon C-tutkinto ja B-yleisvalmentajatutkinto. Joukkueita seuratasolla olen valmentanut f-junnuista sm-naisiin, naisten aluejoukkuevalmentajana 5 vuotta(ent.maajoukkuerunko), nuorten aluejoukkuevalmentajana kaksi vuotta ja nuorten maajoukkueen vastuuvalmentaja kuusi vuotta. Saavutukset naisissa 2 sm kultaa ja 3 sm hopeeta. B-junnuissa 2 sm kultaa ja 3 sm pronssia. Maajoukkuetasolla u19 kulta ja hopea sekä u20 hopea. Vuoden valmentajaksi liittotasolla valittu kerran ja seuratasolla 4-5 kertaa muistaakseni.
Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?
Ensimmäisen valmentajakaverini Pete Ahokkaan äiti Liisa Ahokas pyysi minua mukaan ringettetyttöjen valmennukseen kun tiesi, että minulla oli juniorijääkiekko taustaa takana. Lupasin tulla kääntymään treeneissä vaikka en tiennyt lajista mitään. Nykyään olen todennut, että mun kääntyminen on kestänyt vähän pidenpään kun oletin.
Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?
Olen pyrkinyt tuomaan tietotaitoni ja kokemukseni esille valmennustiimeissä joiden kanssa olen ollut tekemisissä, sekä ennenkaikkea auttamaan pelaajia kehittymään eteenpäin. Mielestäni omaan myöskin hyvät vuorovaikutustaidot.
Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?
En oikein osaa sanoa kun tässä matkanvarrella on tullut saavutettua kaiken näköistä. Tosin naisten mm. kulta vielä puuttuu mutta sekin löytyy omasta perheestä ja vieläpä se ihan ensimmäinen -94. Asia, missä haluaisin kehittyä vielä, olisi ehkä pieni itsehillintä vaihtoaitiossa, koska olen aika äänekäs kaveri ohjaamaan kentällepäin varsinkin junnupeleissä.
Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?
Ilman työtä ei voi menestyä ja saavuttaa mitään. Oma-aloitteellisuus pitää löytyä pelaajilta ja ennen kaikkea halu/palo harjoitteluun. Omassa joukkueessa pelaajilta vaaditaan esim. harjoituspäiväkirjan täyttämistä ja aika-ajoin tarkistetaan, mitä he ovat tehneet yhteisharjoituksien lisäksi. Pelaajakeskusteluita pyritään pitämään myös kauden aikana ja näissä lähinnä pääteemana mitä on tehty hyvin ja missä voidaaan parantaa, yritetään kannustaa ja saada pelaajat itsekkin huomaamaan, kun eteenpäin on menty tietyissä osa-alueissa. Toinen tärkeä asia on, että pyrin tekemään ajattelevia pelaajia joukkueeseen. Annan pelaajille vastuuta suunnitella erillaisia pelitapoja viisikkopelaamiseen ja on hieno huomanta heidän luovuus, kun menevät keskustelemaan talululle vaikkapa hyökkäyspään asioista keskenään ja vielä pyytävät tussia lainaksi. Tiivistäisin asian niin, että tietynlainen vapaus kasvattaa vastuuta ja luovuutta omaan tekemiseen.
Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.
Mieleenpainuvia hetkiä hetkiä olen saanut kokea urani aikanana paljonkin. Mestaruuksien voittaminen on aina hienoa ja varsinkin se fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta. Ehkä hienoimpia hetkiä on ollut kuitenkin se, että muutama valmentamani pelaaja on saavuttanut mm kultaa ja sen jälkeen on tullut soitto tai viesti jossa on kiitetty valmennuksesta ja siitä kuinka olen vaikuttanut heidän pelaajauraansa vaikka en ole ollut enää heidän seuravalmentajana.
Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?
Jokaiselta valmentajalta joiden kanssa olen tehnyt töitä on tarttunut aina hyviä juttuja mukaan. Varsinaista oppi-isää ei ole, koska itse aloitin -86 jolloin laji oli aika lapsen kengissä verattuna tähän päivään. Aikoinaan ehkä Voutilaisen Jussin valmennukselliset ajatukset tekivät vaikutuksen omaan valmentamiseen.
Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?
Noora Vitikaisesta
