Jonna Satama

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).

Aloitin valmentamisen pelaajavalmentajana. Tuolloin pelasin Tampereen ringetessä ja samalla toimin joukkueeni valmentajana. Tämän kuuden vuoden pelaajavalmentajarupeaman jälkeen keskityin kaksi kautta pelkästään pelaamiseen.

Kahden kauden jälkeen siirryin kuitenkin takaisin valmentajahommiin. Tällä kertaa Nokialle. Ensimmäisen kauden toimin pelaajavalmentajana Jari Virenin kanssa. Tuolla kaudella nousimme SM-sarjaan, jonka jälkeen olen keskittynyt vain valmentamiseen ja pelaaminen on jäänyt. Tämä kuluva kausi on nyt kolmas kauteni, jolloin toimin vain valmentajana (muutamaa pelaamaani peliä lukuunottamatta).

Olen käynyt ringetteliiton Pelaajasta valmentajaksi- koulutuksen, joka sisältää käsittääkseni tasot I ja II.

Parhaimmat saavutukset valmentajana ovat tuloksellisesti Nokialta. Ykkössarjan voittaminen ja  SM-sarjaan nousu sekä Suomenmestaruus. Yksi hienoin kehitystarina, jossa olen saanut kulkea mukana, on Emmi Merelän kehitys aina nuorten maajoukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi asti. Vaikka Emmi ei heti puolustajan roolista innostunutkaan ensimmäisellä SM-kaudella, niin siitä huolimatta hän on tehnyt kaiken kovalla asenteella ja niin vain eteni pakkina aina nuorten maajoukkueeseen asti. Tämä ei siis ole minun, vaan Emmin saavutus, mutta sen kehityksen näkeminen on ollut yksi hienoimpia hetkiä valmentajana.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Tampereen ringetessä ei ollut valmentajaa, joten aloin vetää reenejä pelaamisen ohella. Vähitellen siinä rupesin toimimaan enemmän ja enemmän valmentajan roolissa. Kun Tampereen ringeten joukkueemme yhdistyi NoU:n kanssa, niin ajattelin, että valmentaja urani oli nyt tässä. Siitä lähdin farmisopimksen myötä Pelaamaan Lapinlahdelle, jossa pelasin kaksi kautta. Näköjään joku kipinä valmentamiseen kuitenkin oli jäänyt, kun jo kahden kauden tauon jälkeen palasin jälleen valmentajahommiin. Nokialla oli tuonna vuonna sellainen nippu pelaajia, että tiesin jotta sillä porukalla noustaan SM-sarjaan ja siitä syystä tulin Jari Virenin kaveriksi pelaajavalmentajaksi. 

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

vahvuuteni ovat pelaajalähtöisyys. Kunnioitan ja arvostan kaikkien pelaajien näkemyksiä ja jokainen pelaaja joukkueessani osallistuu pelin kehittämiseen. Pyrin siihen, että kaikilla on joukkueessa hyvä olla ja että jokaisella on oma roolinsa. Itse olen pelaajana ollut joukkueissa hyvin erilaisissa rooleissa ja sen takia pystyn samaistumaan eri tilanteisiin. Joukkueeni on minulle myös kuin toinen perhe, joten suhtaudun siihen samanlaisella rakkaudella. 

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Olen saanut olla mukana valmentajana joukkueessa, jossa on saavutettu monia unelmia. SM-sarjaan nousu, Suomenmestaruus ja 9 pelaajaa maajoukkueissa (naisissa+nuorissa) MM-kisoissa 2016 ovat näistä ne paperilla olevat suurimmat menestykset meidän joukkueessa. Valmentajana olen ollut osa noita tarinoita, ne eivät ole henkilökohtaisia saavutuksia, vaan saavutuksia, joita olemme yhdessä luoneet. 

Valmentajana minulla ei ole mitään henkilökohtaisia tavoitteita. 

Kehittyä haluaisin jokaisella osa-alueella. Kaikkein eniten haluaisin kehittyä henkisen valmennuksen puolella. Sillä puolella on niin suuri vaikutus kaikkeen, mitä pelaajat tekee.

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

Puhuin pelaajalähtöisyydestä jo vahvuuksissa ja se kuvastaa hyvin valmennusfilosofiaani. Jokainen pelaaja on oma yksilö, jolla on omat vahvuudet ja omat heikkoudet. Pelaajilla pitää olla tilaa olla luovia ja tuoda omia ajatuksia ja näkemyksiä esille. Minä puolestani tuon omia ajatuksiani ja näkemyksiäni ja näistä kootaan yhdessä paketti, jota huolehdin, että noudatetaan. En pyri sanomaan, että asia pitää tehdä juuri tuollain ja tuollain, vaan heitän enemmänkin perustellun ehdotuksen. Jos pelaajalla on oma erilainen näkemys, niin hän voi esittää oman kulmansa asiaan. Tämä vain osoittaa, että pelaaja ajattelee itse ja se on hyvä asia. 

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Kaikilta valmentajilta saa aina jotakin. On valmentajia, joiden valmennuksesta olen saanut vain niitä elementtejä millainen EN missään nimessä tahdo olla ja sitten on toinen ääripää eli Juha "Junnu" Pohjola.

Junnu on ehdottomasti oppi-isäni, joka opetti minulle ihan suoraan sanoen sen, mitä ringette on. On ollut kunnia, että sain pelata Junnun joukkueessa, jotta sain kokea sen, millainen valmentaja voi parhaimmillaan joukkueessa olla. Se tapa käsitellä pelaajia ja antaa jokaisen olla juuri sellainen kuin on, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olen useasti miettinyt, mitä Junnu olisi tehnyt eri tilanteissa tai mihin hän olisi keskittynyt mitäkin joukkuetta vastaan. Viime keväänä minulla oli mahdollisuus vielä soittaa Junnulle juuri ennen finaalipeliä ja saada vielä mestarilta vinkit tärkeään otteluun. Tänä keväänä sitä mahdollisuutta ei enää ole, joten minun on nyt hyödynnettävä niitä oppeja, mitä ehdin Junnulta saada. Ilman Junnua en valmentaisi tällä hetkellä Nokian SM-joukkuetta.

Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

Viime kaudella neljännen välierän voittaminen, jolla saavutettiin finaalipaikka. 

Lapparit pelasivat samana keväänä jääkiekon SM-karsinnoissa ja tälle päivälle oltiin saatu pelit sumplittua niin, että meidän neljäs välierä alkoi klo 12 Nokialla ja Lapinlahdella alkoi jääkiekon SM-karsintapeli klo 18. Aikaa oli siis pelata juuri ja juuri tuo ringettepeli ja se ei saanut mennä jatkoajalle, jotta Anne (Pohjola)ja Maiju(Virta) ehtisivät kiekkopeliin. Raisio johti ottelua puolessa väliä 5-3, mutta sieltä vaan tultiin rinnalle ja ohi. Voitimme ottelun 8-6.

Finaalipaikkaa en kuitenkaan ehtinyt jäädä juhlimaan joukkueen kanssa. Mun pakettiautoon oli laitettu peräkonttiin peti valmiiksi. Anne ja Maiju kyytiin ja meikäläinen rattiin ja nasta lautaan. Perillä oltiin Lapinlahdella n. 25min ennen pelin alkua. Olin pelannut joitain pelejä kiekkoa Lappareilla. Perillä valmentaja Junnu Pohjola laittoi myös minut pukemaan varusteet päälle, koska oltiin sovittu, että tulen pelaamaan kiekkopelin, jos Anne ja Maiju tulevat ringettepeliin. Ei muuta kuin kamat niskaan ja kylmiltä kentälle. Jotta SM-sarjaan nousuhaaveet kiekossa pidettäisiin yllä, piti tämä peli voittaa. Ottelu eteni jatkoajalle, jota ehdittiin pelata pari minuuttia, kun Ulla Ovaska latasi hienon jatkoaikamaalin ja voiton lappareille. Tämä oli täydellinen päivä ja varmasti yksi ikimuistoisimmista. Mitä sitä ei joukkueen eteen tekisi. :D

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Severiina Lindén:stä.