Anu Pitkänen

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.). 

Kiinnostus valmentamiseen ja nuorempien pelaajien ohjaamiseen heräsi jo omina junnuvuosina, kun mentiin avuksi kesäleireille ja sitten mukaan F-tyttöjen valmennukseen. Ringette on aina ollut oma päälajini, vaikka monipuolisesti tulee harrastettua muutakin liikuntaa ja urheilua. Varsinainen kipinä valmentamiseen syttyi omien pelien päätyttyä ja muutaman kevyemmän ringettevuoden jälkeen. 2009 aloitin D-tyttöjen valmentajana Fopsissa, ja D:ssä vierähtikin neljä kautta eri ikäluokkien kanssa. Näiden samojen tyttöjen kanssa on tehty hommia nyt jo kohta 8 vuotta eri sarjoissa ja aina hieman erilaisilla kokoonpanoilla. Vuosi mentiin C-sarjassa ja nyt valmennan kolmatta kautta B-tyttöjä. Viimeiset kolme kautta olen toiminut Fopsissa myös ringeten valmennuspäällikkönä, mikä on todella antoisaa, kun saa piipahtaa mukana eri joukkueiden toiminnassa ja sparrailla heidän kanssaan. Seuravalmennuksen lisäksi olen ollut mukana U17 aluejoukkuevalmennuksessa viimeiset neljä kautta, mukavaa ja antoisaa valmennustoimintaa tämäkin. AJ-toiminnassa on päässyt verkostoitumaan ja jakamaan oppeja ja kokemuksia yhdessä valmentajakollegojen kanssa. 

Omalla lajitaustalla on pärjännyt valmennuksessa melko pitkälle, mutta jossain vaiheessa huomasin, että on haettava oppia ja osaamista lisää, jotta pysyy valmennusryhmää sopivasti askeleen edellä. Ringeten valmentajakoulutuksista olen käynyt 1-2 -tason, ja parhaillaan olen mukana 3-tason koulutuksessa. Muutama vuosi sitten tuli eteen mahdollisuus satsata valmennukseen ja opiskeluun hieman enemmän, ja suoritin Vierumäellä liikuntaneuvojan tutkinnon, mikä oli suunnattu lasten ja nuorten valmentajille. Erittäin hyvä kokemus ja opintojen aikana tuli paljon tietoa ja ideoita myös muiden lajien valmentajilta. Yhteistyötä yli lajirajojen pitäisi tehdäkin paljon enemmän. Viime syksynä naisvalmentajahankkeen puitteissa järjestetty valmentajien mentorointikoulutus oli myös erittäin positiivinen kokemus. 

Mieleenpainuvia hetkiä on koettu vihreäpaitaisten joukkueiden kanssa paljon. Yhdessä on kuljettu ylä- ja alamäkiä, mikä kuuluu lajiin ja urheiluun ylipäätään. Viimekeväisen B-tyttöjen SM-pronssin nostan tässä hetkessä valmennusurani parhaaksi saavutukseksi toistaiseksi, sillä olihan mitali Forssalaisen ringettehistorian ensimmäinen SM-tasolla! Meneillään oleva kausi on jälleen seurassamme historiallinen, sillä perustimme Forssassa ensi kertaa joukkueen myös naisten Ykkössarjaan. Saavutus tämäkin, sillä itse olen tätä hetkeä jo ehtinyt toivoa tovin jos toisenkin. Tämä kuitenkin on hyvä osoitus siitä, että yhdessä kun tehdään, niin onnistutaan, vaikka Hämeessä joskus vähän hitaampia ollaankin.

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Omien pelivuosien jälkeen kipinä palata lajin pariin lienee vahvin draiveri. Lajin ja valmennuksen parissa on paljon ystäviä ja uusia tärkeitä kontakteja syntyy koko ajan. Oman valmennuksen taustalla on toki motivaatio kehittyä valmentajana ja ihmisenä ylipäätään, mutta erityisesti vahva halua tarjota oman kotiseudun pelaajille omaa kokemusta ja osaamista, sekä niitä mahdollisuuksia, mitä omassa nuoruudessa ei vielä ollut. Seuran kehityksen tukeminen on osa valmentajana toimimista ja tämä luonnollisesti motivoi, koska aina on varaa parantaa! Valmentamisen kautta oppii urheilijoista ja myös itsestä koko ajan kaikkea uutta ja ihmeellistä! 

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana? 

Hyödynnän omaa pelaajataustaa esimerkkien ja tarinoiden kautta, ja pyrin itse olemaan positiivinen ja esimerkillinen omassa tekemisessäni. Olen tavoitteellinen ja pitkäjänteinen, mikä tulee esille päivittäisessä valmennustyössä harjoittelun suunnittelun ja pelaajien tavoiteasetannan kautta. Olen pyrkinyt kehittämään omaa valmennusta myös yksittäisiä pelaajia paremmin palvelevaksi. Esimerkiksi pelaajien kanssa käytävät henkilökohtaiset keskustelut ovat tärkeä osa joukkueeni toimintaa ja koen toimintatavan sopivan minulle valmentajana. Pyrin siis olemaan pelaajilleni läsnä ja käytettävissä. 

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä? 

Valmentajana ei liene koskaan valmis ja aina tulee mieleen asioita, joissa haluaa kehittyä. Fyysisen harjoittelun monipuolistamisen ja pelaajien henkisen valmennuksen puolella ovat varmasti ne suurimmat kehityskohteet. Kun tehdään pelaajien kanssa hommia vuodesta toiseen, niin oikean suunnan näyttäminen ja pelaajien motivaation ylläpitäminen ovat jatkuvasti asioita joihin valmentajana pitää panostaa enemmän. Vaikka oman pelaajataustan kautta tuntuu, että asiat kaukalossa tapahtuvat kohtuullisella rutiinilla, kehittyy valmentaminen ja sen monet ulottuvuudet valtavasti koko ajan. Itselläni on ainakin paljon kehitettävää tekniikan hyödyntämisessä harjoittelun tukena. Esimerkiksi ihan videointia pitäisi tehdä harjoituksissa paljon enemmän. 

Vaikka valmennusvuosia on junioreiden kanssa kertynyt jo useita ja kokemusta karttunut hyvin, on seuraava tavoitteeni päästä valmentamaan naisten joukkuetta ja kehittyä edelleen valmentajana. Ammattitaitoinen ja pelaajien arvostama valmentaja on hyvä pitkän tähtäimen tavoite. Ja jos joskus pelaajana haaveili SM-kulllan voittamisesta, niin miksi siitä ei haaveilisi myös valmentajana :) 

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi? 

Valmennusfilosofiani kulminoituu neljään sanaan: työnteko, pitkäjänteisyys, rohkeus ja unelmat. Tavoitteellisuus on tärkeää kaikessa tekemisessä, ja ilman tekoja ei synny tulosta. Joskus tavoitteiden eteen pitää tehdä pitkäänkin töitä, mutta usko omaan tekemiseen tulee olla aina vahva, se vie perille. Rohkeutta tarvitaan tavoitteiden asettelussa, jotta ne unelmat toteutetaan askel kerrallaan. Näitä teemoja pyrin tuomaan esiin valmennuksessani, ja myös omassa tekemisessäni. Unelmien ja työnteon kautta pyrin kehittämään pelaajiani ja joukkuettani kohti heidän tavoitteitaan. Palkitsevinta valmentajana toimimisessa on se, kun näkee pelaajien oivalluksia ja kehittymistä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. On ilo olla mukana näin hienossa lajissa ja nuorten urheilijoiden parissa!

Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana. 

Valmentajana on joutunut joukkueensa puolesta monta kertaa jännittämään, ja kyllä tuo viimekeväinen B:n SM-pronssiottelu on vielä hyvin mielessä, ja erityisesti se fiilis, kun loppusummeri soi! 

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Mitään varsinaista” oppi-isää” en osaa valmentajista mainita, sillä omilta valmentajiltani olen kaikilta saanut poimittua hyviä asioita ja varmasti myös niitä asioita, mitä itse pyrkii omassa valmennuksessa välttämään tai tekemään hieman toisin. Samoin oppia on kertynyt aina myös valmentajakavereilta. Yksi mieleenpainuvimmista omista pelivuosista oli se, kun joukkueeni valmentajana oli ensikertaa oman pelitaustan omaava naisvalmentaja. Tämä tapahtui Edmontonissa kaudella 2001-2002. Tästä varmaan heräsi silloin se omakin ajatus, että mitä omien pelien jälkeen voisi lajin parissa tehdä, valmennusta tietenkin!

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Haastan haastatteluun seuraavaksi Johanna Sarasmäen.