Heidi Petrell

Kuvaaja Sonja Herrala

Valmennustausta (vuodet, koulutus, joukkueet, lajit, tasot, saavutukset jne.).

Valmentajana olen nuori. Aloitan kolmannen kauteni SM-joukkueessa. Koulutusta valmentamiseen olen saanut oikeastaan muualla kuin lajiliittomme omilla kursseilla. Rippikoulusta lähtien ylä-asteelle, lukioon ja siitä eteenpäin merkonomin opintoja lukuun ottamatta kaikki opinnot ovat pohjautuneet liikuntaan. Liikunnanohjaukseen peruskurssilta aloitin ohjausurani, ja sieltä sain pohjatiedot mm. kymmenien lajien perustaitoihin ja tekniikkaan, valmennusoppiin, anatomiaan ja fysiologiaan ja tietenkin erilaisten segmenttien ohjaukseen. Niistä toivon palaavani vielä kehitysvammaisten ohjaamiseen. Vuosien varrella ammattitaidon kasvattamiseen kuuluu erilaisia valmennuskursseja, kuten Terveysvalmentajan koulutus, joka pohjautuu liikuntafysiologiaan ja elintapasairauksien pohjalta liikuttamiseen. Teen töitä personal trainerina, joten yksilövalmennukset tukevat urheilijan valmentamista etenkin fysiikkapuolella. Jyväskylän avoimessa yliopistossa teen urheilupsykologian opintoja. Liiton järjestämässä mentorointiryhmässä olin mukana viime kaudella. Se antoi valtavasti. II-tason käyn kun se vain järjestetään seuraavan kerran.

Saavutuksia peliajoilta B-SM kulta, SM-kulta 2008, kaksi SM-pronssia, Kanadan mestaruus 2012.

Valmennuksesta kaksi SM-pronssia ja Vuoden valmentaja -palkinto. 

 

Miten olet päätynyt ringettevalmentajaksi?

Kanadassa kävin Skills developement – jäillä ystäväni Salla Naakan (os. Kyhälä) kanssa ja vaikka en ollut koskaan sitä ennen varsinaisesti janonnut valmentamista, ajattelin, että ei se nyt niin kamalaa lasten kanssa ollut. 

Naprapaatti Petri Halonen inspiroi minua eräässä koulutuksessa niin suuresti liikkuvuusdemojensa kautta, että aloin hahmotella samankaltaisia harjoitteita luistelijoille. Tunnin päätyttyä muistin erään lajin, jota olin itsekin 20 vuoden ajan pelaillut ja päätin junnujääkiekkoilijoiden sijasta antaa tälle lajille jotain takaisin. Kysyin varovasti, jos entinen valmentajani Ahto Kärnä sattuisi tarvitsemaan kesätreeneihin fysiikkavalmennusapua ja saapuessani palaveriin pojat ehdottivat vähän laajempaakin roolia. Taisin sanoa ääneen klassiset sanat: ”Ei mulla taida olla kauheasti annettavaa.”, johon sain vastaukseksi kulmien nostoa ja kaksi lausetta: ”Meistä ei kukaan ole pelannut elämässään minuuttiakaan ringetteä. Eiköhän sulla jotain ole.” Ostin argumentin. Sykkeistä ja tärinästä tiesin, että siitä taitaakin olla tulossa jotain suurempaa.

 

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

Ihmislähtöisyys. Intohimoni valmentamista, joukkuetta, urheilua ja pelaajiani kohtaan tuntuu välillä itsestäkin loputtomalta. Olen aina ollut hengennostattaja joukkueessa. Pelasin suuren osan pelivuosistani joku kirjain rinnassani, mutta en kokenut sen tuomaa vastuuta velvollisuutena vaan ominaisuutenani. Työni on motivoida ihmisiä ja jokainen tarvitsee erilaista kannustusta. Näen pelaajan oikeastaan jo parhaana versiona itsestään, vaikka siihen olisi matkaa ja vaadin häneltä jo varhain sitä, mitä tuohon pisteeseen yltäminen vaatii. Olen siis vaativa, erittäin sitoutunut ja hyvin voitontahtoinen. Fysiikkapuolta vaalin melko tinkimättömästi. Pyrin kokeilemaan teettämäni off ice – harjoitteet itse. Meillä kaikilla pelanneilla kokemus tuonee paljon korvaamatonta ymmärrystä ja empatiaa valmentamiseen. 

 

Tavoitteesi valmentajana? Mitä haluat saavuttaa / minne haluat yltää? Missä asioissa haluat kehittyä?

Tavoitteeni valmentajana on tehdä pelaajista Urheilijoita ja saada heidät omaksumaan paljon enemmän kuin hallielämän. Askel kerrallaan syventää heidän oman kehon tuntemusta, mielen ruokkimista ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kulmakivien ymmärtämistä. Haluan osaltani luoda joukkueeseeni niin sallivan ympäristön ja turvallisen ilmapiirin, että jokainen pelaaja saa sen hetkiset relevanteimmat eväät potentiaaliinsa kurkottamiseen.  Ei edes hävetä sanoa, että SM-tasolla haluan yltää kirkkaimmalle mitalille. Ja metallinpalaa narussa ja tekstiriviä paperilla suurempaa on tietenkin se matka, yhteinen työ, yksilön kehitys, onnistumisten ja pitkäaikaisten unelmien täyttyminen. Todennäköisesti silloin moni pienempikin tavoite matkalla määränpäähän on onnistunut. Mitali vain symboloi sitä ja on yhteinen, konkreettinen sinetti siitä. Sen lisäksi haluan pelaajilleni sen ylpeyden tunteen, jota kantaa identiteetissään koko loppuikänsä. Jos tavoite jonain vuonna on asetettu sijoitusten ulkopuolelle, niihin asioihin yltäminen on aivan yhtä tärkeää. 

Ymmärsin Kanadan vuosinani millainen tunnelma meiltä ringetessä Suomessa usein uupuu ja siinä asiassa voisimme ottaa oppia emämaalta. Alppihiihdonohjaaja – kurssilla taas koin häikäisevää kannustuskulttuuria ja yhteishenkeä. Haluan vaalia positiivista, iloisen välittävää, yhteisöllistä ilmapiiriä ja ylpeyttä lajista. Haluan edustaa lajissa tietynlaista ennakkoluulottomuutta ja atleettisuutta yli seura – ja valtiorajojen. Pidän suomalaisten kilpailuhengestä valtavasti (olenhan itsekin sellainen), mutta rentous ja vitosten heitto pelin ulkopuolella ehkä vaatii vielä vähän ajatusta, kenties jo suomalaisuudenkin tähden. 

Kehityskohtia tietenkin riittää jonoksi asti eikä sitä toivottavasti koskaan tyydy olemaan valmis, mutta yksi asia, jota haluan ja aion kehittää, on yksityiskohtainen suunnitelmallisuus tietyissä asioissa. 

 

Kuvaile valmennusfilosofiaasi. Mitä asioita pidät tärkeimpinä? Mihin ja millä keinoin pyrit valmennuksessasi?

 

Kaikki lähtee itsevarmuudesta. Itsevarmuutta tukee onnistumiset harjoituksissa, hyvin tehty fyysinen työ, jotta keho on valmiina suoritukseen ja tuntuu omalta, sekä sopivan valmis ja tyhjä mieli, jota ei varjosta esim. vapaa-ajan huolet tai stressi kykenemättömyydestä. Se ei aina ole mahdollista, mutta jos pyhä kolminaisuus on kunnossa ja hoidamme yllämainitut asiat hyvin (ne, joihin voimme vaikuttaa,) olemme jo pitkällä. Usein asiat menevät käsi kädessä ja ketjussa, niin hyvässä kuin pahassakin, joten omien voimavarojen vaaliminen ja hallinta on tärkeää.

Intensiteetin säätely. Pelaaja ei aina näe rajoja itse, joten valmentajan on kontrolloitava kokonaisuutta, ettei tekeminen puuroudu ja tärkeät asiat kärsi inflaatiota. Perustelen pelaajille tarpeen vaatiessa kaiken ja sata kertaa, jotta jokainen tietää miksi jotakin asiaa tehdään – tai toisaalta ei tehdä. Kun ymmärrät suurempaa kokonaisuutta, pystyt ehkä jossain kohtaa olemaan rakentavalla tavalla luova ilman piirrettyjä raiteita. Jos olisin itse ymmärtänyt peliaikoinani enemmän mikä vaikuttaa mihinkin, kehittyminen olisi saattanut olla nopeampaa ja kiinnostus tärkeisiin tekijöihin motivoituneempaa. Olin myös kova jännittäjä, joten yritän kitkeä epävarmuutta pois, jos se on mahdollista. Pyrin saamaan pelaajasta itseohjautuvan urheilijan, jolla on valmiuksia noudattaa yhteistä pelitapaa fysiikan puitteissa. Sitten tulevat kommunikointi ja sitoutuneisuus joukkueeseen. Tärkeitä arvoja. Keskustelemme joukkueessa paljon myös vaikeista asioista. Vaadin sen päivän parasta tasoa jokaisessa harjoitteessa, mutta sallin hengen olevan iloinen ja elävä.

 

Kerro yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistasi valmentajana.

Tappioasemasta nouseminen ja niiden maalien tuoma euforinen tunne, kun yhdessä pusketaan itsemme ja toisemme seuraavalle tasolle. Yksilöiden ennakkoluulottomat suoritukset ja loppujoukkueen syttyminen siitä. Yksi sellainen peli meiltä oli viime kaudella välierävoitto runkosarjaa hallinneesta Lapinlahdesta. 

 

Mitä oppeja olet saanut toisilta ringettevalmentajilta? Onko sinulla ollut valmennuksellista ”oppi-isää”?

Olin ensimmäisen kauden Ahto Kärnän opissa ja hänen innovatiivisuuttaan on mahdoton apinoida, mutta vielä sitäkin enemmän ihailen hänen kykyään olla kylmähermoinen ja kykyä antaa kaiken tietonsa vilpittömästi, täysin epäitsekkäästi observoitavaksi. Jo peliaikoinani pidin Forsblomin Kimin tietynlaisesta tyyneydestä ja nöyryydestä. Vuosien jälkeen hän on entistä nöyrempi, vaikka kokemusta ja tietotaitoa taitaa olla tuplaten. Matti Virtanen opetti paljon alakerran pelaamisesta ja hänen lohdullista sääntöä meille puolustajille en myöskään koskaan unohda: ”Oikein sijoittuneella pakilla ei ole koskaan kiire.” Mahtavaa. 

 

Kenestä ringettevalmentajasta haluat lukea seuraavan haastattelun?

Nina Sundell:sta.