Ajankohtaista

Ajankohtaista osiosta löytyy valmentajahaastatteluja sekä ringetestä tehdyt opinnäytetyöt. Viimeisimpänä haastateltavana Seven Ringettes:n valmennuspäälikön Touko Heikkisen mielenkiintoinen haastattelu.

----------------------------------------------

Ringeten MM-kisat käytiin joulukuun 2017 alussa Kanadan Mississaugassa, mistä tuomisina Suomen naisten ja nuorten maajoukkueilla oli mitalit. SRiV onnittelee naisten ja nuorten maajoukkueita menestyksestä MM-kisoista! Alla naisten maajoukkueen valmentajan Kim Forsblom:n mietteitä vuoden 2017 lopulla.

 

1) Miten analysoisit MM-kisoja näin kuukausi kisoista?

Joukkueen pelaaminen kehittyi kisaviikon ajan askel askeleelta. Treenipelissä saimme tärkeitä kokemuksia siitä, miten reagoimme joukkueena kun kaikki ei sujukaan kuin tanssi. Siinä pelissä ryhmä näytti luonnettaan ja kairasi voiton, vaikka aikaero näkyi suoritustasossa todella rankasti. Ensimmäinen finaali oli puolestaan todella tiukka peli lähes loppuun saakka. Peli oli tasan vielä kuutisen minuuttia ennen loppua. Joukkue pysyi rauhallisena ja jaksoi jauhaa omia askelmerkkejä kurinalaisesti, ja tällä ansaittiin ensimmäinen kiinnitys pokaaliin. Toinen finaali oli kenttätapahtumien ja numeroiden valossa selvin peli. Siinä emme jättäneet Kanadalle mahdollisuuksia tasoittaa ottelusarjaa. Joukkue oli tavoitteensa mukaisesti tiivis ja hyvähenkinen ryhmä, ja tämä näkyi koko kisaviikon kaukalossa ja sen ulkopuolella. Jos jotain saisi muuttaa, niin treenipelissä sattuneen loukkaantumisen jättäisin pois.

 

2) Minkälainen vastus oli Kanadan maajoukkue?

Kanada oli todella kova vastus. Joukkue oli selvästi parempi kuin Helsingin kisoissa kaksi vuotta aiemmin - johtuen jo pelaajavalinnoista. Tämän lisäksi Kanada oli tehnyt kotiläksyt todella hyvin. He olivat muokanneet pelitapaansa siten, että saisivat meidän vahvuuksia pois. Toisaalta, heidän hyökkäyspeli oli monipuolistunut edellisistä kisoista selvästi. Tekisi mieli sanoa että sinne oli otettu ideoita Suomen hyökkäyspelaamisesta.

 

3) Missä mielestänne onnistuitte joukkueena?

Tipi sanoi heti MM-kullan ratkettua, että ”Sitoutuneiden naisten armeija hoiti homman kotiin.” Sama sitoutuneisuus tuli esiin pelaajien kanssa kisojen jälkeen käydyissä palautekeskusteluissa. Todella moni pelaaja kehui joukkuetta siitä, että kaikki tiesivät oman roolinsa ja sitoutuivat siihen 110%:sesti. Onnistuimme nimenomaan joukkueena, koska jokainen joukkueen jäsen halusi olla maailman paras omassa roolissaan.

 

4) Mikä oli Kanadan vahvuus näissä kisoissa?

Joukkueen karvauspeli oli kehittynyt edellisistä kisoista. Kanada myös puolusti todella kurinalaisesti ja sitoutuneesti. Edellisissä kisoissa onnistuneita ajoja sekä pieniä syöttöjä kolmion sisään puolustettiin tosi hyvin pois.

 

5) Kun aloititte kisaprojektin kaksi vuotta sitten, miten suunnittelitte "askelmerkit" matkalle ja menikö asiat suunnitellun mukaisesti? Tekisittekö jotain toisin?

Yksi teema projektissa oli se, että saamme leireille mahdollisimman monta pelaajaa näytille tulevaisuutta ajatellen. Näin vähäisillä leiripäivillä oli mielestäni hyvä suoritus, että noin kaksi joukkueellista pelaajia kävi leireillä antamassa näyttöjä. Projekti meni sisällöllisesti hyvin tarkasti suunnitelman mukaisesti. Keskityimme todella paljon yksilöiden kehittämiseen ja joukkueen kiinteyden kasvattamiseen. Kisavuoden syksyllä painopisteeksi nousi pelitavan hiominen ja Kanadan peliin ja pelaajiin tutustuminen. Toki matkan varrella tulee aina yllätyksiä, esimerkiksi loukkaantumisia, jotka sekoittavat leireille ajateltuja ketjukokeiluja. Puhuimme Tipin kanssa jo ennen kisoja, että voitto tai tappio, niin valmistautuminen on ollut onnistunut eikä siitä jää jossiteltavaa. Sama fiilis on edelleen, en kyllä tekisi päättyneessä projektissa mitään toisin.

 

6) Olette molemmat voittaneet useamman MM-kullan - miltä 5. ja 6. MM-kulta maistuu?

Winning beats losing! Tietysti voittaminen tuntuu aina hienolta, mutta tästä mitalista jää päällimmäisenä mieleen kahden vuoden mittainen matka, joka kuljettiin pelaajien kanssa. Oli hienoa ja palkitsevaa nähdä pelaajien kehittyvän, voittavan haasteita ja yltävän tavoitteisiinsa projektin aikana.

 

7) Miten sitä on juhlistettu?

Varsin maltillisesti: ensimmäisenä iltana käytiin syömässä hampurilaiset, toisena katsottiin finaali videolta ja käytiin valmennusfilosofista keskustelua pikkutunneille.

 

8) Miten maajoukkueen valmentaminen eroaa seurajoukkueen valmentamisesta vai eroaako se (muutenkin kuin ajallisesti)?

Käytössä oleva aika on iso tekijä. Seurajoukkue kokoontuu keskimäärin viisi kertaa viikossa, kun taas maajoukkueella on vuodessa 3-5 viikonlopun mittaista tapahtumaa. Niinpä maajoukkueessa suurin osa valmennuksesta tapahtuu yksilötasolla ja jään ulkopuolella, kun ryhmä ei tapaa useammin. Eroa voisi kuvata sillä, että seurajoukkueelle pidän kauden aikana reilu sata jääharjoitusta, mutta vuoden 2017 aikana puhuin maajoukkuepelaajien kanssa leirien ulkopuolella (pääosin puhelimessa) yli sata tuntia mm. tavoitteista, harjoittelusta ja pelisuorituksista.

 

9. Minkälainen työnjako teillä on ollut ja miten se on kehittynyt vuosien saatossa?

Työnjako on muovautunut vuosien kuluessa käymiemme keskustelujen ja yhteisten kokemusten kautta. Tärkeänä asiana olemme pitäneet sitä, että molemmat saavat toimia omilla  vahvuuksillaan. Mitään jyrkkiä rajoja meillä ei ole, vaan molemmat tekevät sitä mitä joukkue tarvitsee. Me puhumme ihan joka asiasta ja löydämme yhteisen sävelen. Isossa kuvassa voisi sanoa että Tipi on kantanut suuren vastuun jääharjoitteista, pelitaktisista asioista ja ylipäätään koko projektin suurien linjojen hahmottelusta. Minä puolestaan olen touhunnut esimerkiksi psyykkisen valmennuksen, videoiden ja edellä mainittujen pelaajakeskustelujen kanssa. Aitiossa Tipi hoitaa peluutuksen ja minä teen tilastot. Molemmat antavat palautetta pelaajille pelien aikana.